Avoin kirje kansanedustajille – Kaivostoiminnalle RAJAT -lakialoite tulee lähetekeskusteluun torstaina 17.2.2022

Kaivostoiminnalle RAJAT -kansalaisaloite keräsi yli 62 000 allekirjoitusta ja luovutettiin eduskunnalle torstaina 10.2.2022. Aloite on jo toinen kansalaisaloite kahden vuoden sisällä, jolla pyritään saamaan kaivosten ongelmat kuriin Suomessa. 

Tämä kertoo siitä, että suomalaiset ovat saaneet tarpeekseen kaivosten aiheuttamista ympäristöongelmista. Ajatus, että tuemme pääosin ulkomaalaisomisteista toimialaa muiden, usein puhtaaseen luontoon perustuvien toimialojen ja elämää ylläpitävien ekosysteemien kustannuksella, ei saa kannatusta. 

EU:n biodiversiteettistrategia velvoittaa jäsenmaitaan säätämään sellaiset lait, jotka takaavat 30 % alueidensa suojelun luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja lajikadon pysäyttämiseksi. Kaivokset tuottavat yli 75 % kaikesta Suomen jätteestä ja saavat ympäristölupien turvin laskea osan raskasmetalleja ja ksantaatteja sisältävistä jätevesistä vesistöihin.

Kaivosteollisuuden välttämättömyyttä perustellaan kuitenkin seuraavilla väittämillä.

”Kaivokset tuovat työpaikkoja.”

Saimaa ilman kaivoksia ry:n Taloustutkimuksella lokakuussa 2021 teettämän tutkimuksen mukaan vain 15 % suomalaisista on valmis hyväksymään riskin vesistöille haitallisista vaikutuksista, jos kaivostoiminta tuo mukanaan työpaikkoja. 

Kaivosteollisuus työllisti vuonna 2019 yhteensä 5 539 henkilöä, joista noin puolet työskenteli kaivosteollisuuden palveluksessa ja puolet alihankkijoiden palkkalistoilla. (Lähde: TEM/Tilastokeskus) Suomen Asiakastiedon mukaan maamme suurin kaivos Boliden Kevitsa Mining Oy työllisti 551 henkilöä vuonna 2020. Pelkästään Lapin matkailu työllistää enemmän kuin koko kaivosteollisuus yhteensä, 6 450 ihmistä. Kaiken kaikkiaan matkailu työllistää Suomessa 154 000 henkilöä. 

Saimaan alueella matkailu työllistää 3 500 ihmistä ja kaivosteollisuus 79. Etelä-Savon maakuntaliiton mukaan matkailun kokonaisvaikutus alueen talouteen on 856 miljoonaa euroa. Olisi lyhytnäköistä heikentää vesistöjemme laatua muutaman kaivostyöpaikan tähden jo pelkästään matkailun näkökulmasta, muista elinkeinoista ja kiinteistöjen arvosta puhumattakaan. 

Suomen käsivarressa kaivoksen toteutuminen tarkoittaisi poronhoidon loppumista ja saamelaisten luonnonmukaisen elämäntavan ja kulttuurin ehtymistä. Kaivosteollisuus mielellään kuvailee itseään kestäväksi, mutta mitä kestävää on siinä jos 200 poronhoidosta elantonsa saavaa ihmistä menetää toimeentulonsa. Kaivosteollisuus korvaisi vain osan näistä työpaikoista muutamaksi kymmeneksi vuodeksi.

”Jostainhan ne ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvittavat metallit pitää kaivaa.”

Jopa Matti Hietanen, Suomen Malmijalostus Oy:n toimitusjohtaja ja Terrafame Oy:n hallituksen puheenjohtaja on todennut, että suomalaiset mineraalivarannot ovat kansainvälisessä vertailussa tyypillisesti varsin pieniä tai pitoisuuksiltaan laihoja. Pienempien pitoisuuksien rikastaminen vaatii ympäristölle yhä raskaampia rikastusprosesseja, joissa mineraalit erotellaan sivukivestä. Mitä enemmän malmia pitää rikastaa, sitä enemmän kuluu vettä. Mitä enemmän panostetaan vesien puhdistukseen, sitä suuremmaksi kasvaa hiilijalanjälki.

Olisiko siksi järkevämpää, että vihreään siirtymään tarvittavat kaivannaiset tulisivat sieltä, missä niiden pitoisuudet ovat korkeat ja vettä tarvitaan prosessissa vähemmän? Esimerkiksi Kittilään suunnitellun Hannukaisen kaivoksen sivukivimäärä olisi 370 miljoonaa tonnia ja vain 4 % koko kaivannaismäärästä olisi puhdasta rautaa. Vertailun vuoksi Valen kaivos Brasiliassa: heti pintamaan alta löytyy rautaoksidia, joka on 67 % rautaa ilman puhdistusta. Siitä ei siis synny jätevesiä.

”Kongon lapset ovat meidän vastuulla.”

Koboltin kokonaistuotanto on 140 000 tonnia vuodessa koko maailmassa. Kongo tuottaa tästä 70%. Vuonna 2020 kobolttia tuotettiin Sotkamon, Kevitsan ja Kylylahden kaivoksista yhteensä
1 559 tonnia eli 1% maailman kokonaistuotannosta (Lähde: TEM). 

Vaikka muuttaisimme koko Suomen yhdeksi avolouhokseksi, lapset jatkaisivat raatamistaan Kongon kaivoksilla entiseen malliin. Koboltin kysynnän kasvu pitää siitä huolen. Jos eduskunta on aidosti kiinnostunut Kongon lasten kohtalosta, voisimme ensimmäiseksi puuttua Kongosta tuleviin materiaalivirtoihin. Kokkolassa nimittäin sijaitsee maailman suurin koboltin jalostuslaitos. Suomi näyttää mielellään ottavan Kongon lasten kaivamia malmeja tänne jalostettavaksi.

”Suomalainen kaivostoiminta on vastuullista.”

Ei ole olemassa saastuttamatonta kaivosta. Kaikki malmimetallikaivokset saavat valuttaa osan jätevesistään ympäristöön ja vesistöihin ympäristöluvan turvin. Kaivokset puhuvat puhdistetuista vesistä, mutta puhtaita nämä jätevedet eivät ole. Kaivosten jätevedet ovat mineraalisia ja sisältävät raskasmetalleja ja sulfaatteja, ne sisältävät typpiyhdisteitä, jotka ovat peräisin räjähdysaineista sekä prosessikemikaaleja kuten ksantaatteja.

Kittilän Agnico Eaglen kultakaivoksen ympäristöluvan mukaiset päästöt Ounasjokeen sisältävät 13 000 tonnia sulfaattia ja 1 800 tonnia antimonia vuodessa. Boliden Kevitsa käyttää vuosittain noin 400 tonnia ksantaatteja. (Lähde: Kaivosvastuu – yhteiskuntavastuuraportit). Kaivosyhtiö laskee vesistöön miljoonia kuutioita kaivoksen jätevesiä, eikä ole tiedossa, millaisia määriä erittäin myrkyllisiä tai myrkyllisiä ksantaatteja joutuu vesistöihin. Yhtiöillä ei ole velvollisuutta seurata tai raportoida ksantaattipäästöjään. Toteutuessaan Hannukaisen kaivos Kittilässä laskisi jätevesiä Muonionjokeen.

“Malminetsintää tarvitaan.”

Malminetsintävaraukset ja malminetsintä ovat luoneet kestämättömän tilanteen muun muassa Saimaalla. Alueella on yksitoista malminetsintävarausta ja kuusi malminetsintälupaa, kaikki Natura-alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä. Aktiivisten kansalaisten energia menee kaivosprojektien pysäyttämiseen paikallisen hyvinvoinnin kehittämisen sijaan. 

Eikä tilanteeseen näytä tulevan parannusta nykyisen lainsäädännön puitteissa. Osikonmäellä, Rantasalmella, kaivosten vastustajat saivat torpattua kansainvälisen kaivosyhtiön kultakaivoshankkeen, mutta kahden vuoden karenssiajan päätyttyä uusi kaivosyhtiö on jo ovella kolkuttelemassa. Taistelu omasta ympäristöstä ja elinkeinoista alkaa uudelleen. Mineraalithan eivät kallioperästä ole tällä välin minnekään kadonneet. Kaivosyhtiöt ovat kuin vieterilelu, uusi hanke pomppaa uhkaamaan alueen tulevaisuutta uudelleen ja uudelleen.

Kaivostoiminnalle RAJAT -kansalaisaloite ei pyri kaivostoiminnan kieltämiseen vaan järkevien rajojen määrittelemiseen Suomessa. Keskelle kuivaa maata suunniteltu litiumkaivoshanke Kaustisilla onkin aivan eri asia kuin grafiittikaivos Heinävedelle, keskelle saimaannorpan pesimäalueita ja korvaamatonta Saimaan vesistöä.

Nyt on aika pohtia, miltä Suomi näyttää viidenkymmenen vuoden kuluttua, jos mikään alue ei ole kaivoksilta turvassa. On aika puntaroida, onko Suomen tehtävä olla Euroopan metalliaitta vai sen puhtaan veden ja luonnon monimuotoisuuden vaalija.

Katso Miisa Minkin videoterveiset kansanedustajille täältä.

Kaivostoiminnalle RAJAT -kansalaisaloite tulee eduskunnan lähetekeskusteluun torstaina 17.2.2022 kello 16.00 alkavassa täysistunnossa. Lakialoitetta käsitellään noin kello 17.30 alkaen. Eduskunnan yleisölehteri on suljettu, mutta keskustelua voi seurata verkkolähetyksestä eduskunnan verkkosivuilta www.eduskunta.fi tai Yle Areenasta https://areena.yle.fi/1-3411685.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: